Äitienpäivää pukkaa tänäkin vuonna ja lahjukset on vähän hakusessa. Huivit ja sukat on tänä vuonna boikotissa, joten jotain muuta pitäisi keksiä..
Viime vuonna yritin tehdä äitienpäiväksi neulottua liinaa Novitalehdestä, siinä oli virheitä ja vaikka korjatun ohjeen sainkin, liina ei onnistunut. Olin jossain toisessa tilanteessa huomioinut kesä 2006 -lehdestä helpomman neulotun liinan ja siitä innostuin tiistaina illalla.

Ensin yritin vaaleanvihreästä virkkauslangasta kakkosen sukkapuikoilla, sillä se sopisi mummun maton väriin. Ei onnistunut, en päässyt edes alkuun, kun lanka oli niin ohutta ja hermot napsahti melko pian poikki. Eikun ettimään uutta lankaa.. Vaatehuoneen lattialla kierutteli valkoinen Kotiväki -kerän jämä, mistä lie siihen tipahtanut. Olen yrittänyt tehdä siitä Liisalle neulepaitaa vajaat parikymmentä vuotta sitten (siis kerä oli siinä tekeleessä vielä kiinni!) ja se on yllättäen jäänyt kesken. Katkaisin langan, innostuneena  liinasta ei tullut mieleen, että sen tekeleen olisi voinut myös purkaa.. Noin kuutisen tuntia ahkeraa vääntämistä, vähän virkkausta loppuun ja tadaa:

       

Tuskin tästä lahjaa kenellekään tulee, sen verran jotain suklaan jämää tuossa yhdessä sakarassa on, mutta kyllä tämä itselle harjoitustyönä kelpaa. Pingotus ei oikein mennyt nappiin, ihan tasaisen pyöreä liinasta ei tullut. Uutta on jo tulossa, tällä kertaa pinkkinä ja kolmosen puikoilla ( kuvassa alla se Liisan neulepaidan taka- vai onkohan se etukappale..?). Tästä tekeleestä kädetkin tykkää, teräsaddeja jouduin puristamaan tosi lujaa kun puikot meinas luistaa koko ajan pois, nyt lanka luistaa sopivasti puupinnalla.

       

Tämäkin on muuten marinadikerä, hellepäivän huivin ja rinsessäkämmekkäät oon tästä aikasemmin tehnyt, herääkin kysymys, kuinka vanhaa lankaa tämä sitten on..

Nyt leipomuspuuhiin, tiskailemaan ja imuroimaan, tyttäreni on tänään 12v. Kuinkahan vanha minä sitten olen..? Päivänjatkoja!