On ollut vähän taukoa bloggaamisessa, sillä paluu töissäkäyvän äidin rooliin on ollut yllättävän rasittava. Paljon mitään en käsityörintamalla oo saanut kuluneella viikolla valmiiksi, vähän vaan näperrellyt sitä sun tätä, joista nyt tulin kertomaan :)

Innostuin värjäämään taas lankaa, mutta tälläkertaa se ei oikein mennyt nappiin. Yritin samaan tapaan, mitä aikaisemmin  koivunlehdilläkin, mutta tämä ei oikein onnistunut yhtä hienosti :(
Löysin hienon retrokattilankin, tämähän on aivan sopiva langankeittelyihin, eikö totta?
757757.jpg
Siinä on torstai-illan puuhastelua.. puoli ämpärillistä sadevedessä lionnutta nokkosta kattilaan ja hellalle kiehumaan. Litku oli merkillisen näköistä ja hmm.. tuoksahti vienosti sekoitellessani keitosta, en päässyt selville johtuiko haju nokkosesta vai sadevedestä? Osaako joku sanoa?
Pari tuntia jaksoin haistella sitä, kunnes päätin, että nyt on tarpeeksi keitelty. Siivilöin liemen sukkahousujen avulla ämpärin kautta takaisin kattilaan, jonka jälkeen tein virheen. Heitin alunan suoraan kuumaan liemeen, jonka perään laitoin lankavyyhdin.
757758.jpg
Mun poikanen osallistui langanvärjäykseen vyyhteämällä puhtaanvalkoisen 7-veljestä kerän, joka tässä on uppoamassa kylpyynsä. Väri on tässä vielä mielestäni ihana, tumma metsänvihreä. Mutta jonkin ajan kuluttua se näyttikin tältä:
757759.jpg
Tämä lankakasa on lillunut lähes kiehumispisteessä olleessa litkussa parisen tuntia, kun mulla alkoi tulemaan oksennus ja lapsetkin valitti että haisee, ei voi mennä nukkumaan :-D Sammutin levyn, annoin soosin vähän aikaa olla levyllä jäähtymässä ja kannoin lopulta pihalle haisemaan. Liesituuletin oli vielä hetken (tunnin!!) päällä ja kaikki tuuletusräppänät auki, ja pikkuhiljaa haju alkoi häipyä keittiöstä. Tuli oikein kantapään kautta ymmärrettyä, miksi naiset keittelee lankakeitoksia kesämökillä ;)
Mutta miten ihmeessä ihmiset keittelee nokkosta keitoksi kun haju oli noin järkyttävä?
Lanka likosi kattilassa vielä päivän, illalla töistä kattilassa näytti tältä:
757760.jpg
Oikein kivan väristä lankaa.. ja hajukin oli hälventynyt eikä silmiä kirvellyt :)
Ajattelin, että lanka on imenyt värin itseensä ja siksi liemi on noin kirkasta. Taas virhe! Se sakka, joka näyttää tuolla ylemmässä kuvassa hernekeiton liemeltä, oli vain vajonnut kattilan pohjaan. Ja värikin muuttui, kun nostin vyyhdin pois kattilasta ja huuhtelin sitä.
No.. tulos näyttää loppujenlopuksi tältä:
757763.jpg
Vasemmalla 7-veljestä 150g ja oikealla jotain tuntematonta lankaa, jonka löysin vaatehuoneesta ja jonka heitin keittelyn loppuvaiheessa kattilaan. Tässä kuvassa väri näyttää melkolailla oikealta. Langasta tuli haalean kellertävä ja hippasen likasenväristä. Johtuneeko se pelkästä huuhtelusta, olisiko pitänyt oikein pestä lanka jollakin aineella, oliko nokkoset tai vesi "likaisia", en tiedä.. Mietin, että yrittäisinkö värjätä näitä vielä jollakin toisella kasvilla uudelleen.. No, aika näyttää.

Langanvärjäyksestä sen verran vielä, että sain lukea erästä vanhaa apteekin "niksikirjaa" johon oli kerätty mm. langanvärjäyksestä tietoa. Siellä mainittiin mm. rautavihtrillit ja tanniinit ja viinikivet, joista olen nähnyt mainintoja eri nettisivuilla langanvärjäyksen yhteydessä. Lisäksi siellä oli lista erilaisista kasveista, joita joskus muinoin on käytetty langan värjäämiseen. Kyllä lanka ja sen värjääminen on sen verran jänskää puuhaa, että tuskin tämä tähän ehkä hiukan (?) epäonnistuneeseen yritykseen kaatuu. Vielä on kaikenlaisia kasveja pientareet piukassa ja seuraavalla kerralla esipureutan langan. Olispa vaan aikaa enemmän..

No mitä muuta täällä on puuhasteltu?
Täällä esitellyn huivin saa rakas ystäväni, jahka hän palajaa kesälomilta näille seuduille. Päätin, etten mitenkään pingota/höyrytä tätä, se kun on ihana ja pehmeä ja runsas muutenkin :)
Tämän laitoin styroxlevylle venumaan tänään aamulla ennen töihinlähtöä:
757766.jpg
Aamulla laitoin, jätin ulos auringonpaisteeseen ja illalla nypin nuppineulat pois, muutama valokuva ilta-auringon vielä kurkkiessa puiden välistä ja siitä tuli ihana!
Huomasin mitata koonkin, ennenkuin naistenviikkolainen yllättäen pelmahti pihalle ja sain annettua sen hänelle nimipäivälahjaksi. Leveys oli siis 130senttiä ja korkeus kärjestä 90 senttiä. Minulle huivi oli vähän snadin sorttinen, mutta uuden omistajan harteilla se vaikutti oikein sopivalta, hän kun on pienikokoinen nainen. Enkös muuten sanonut, kuitenkin pingotus tapahtuu viimeisenä iltana ja yllättäen niin myös kävi :)
Taas ihastelen tuota pitsiä, vaikka se onkin omatekemä (anteeksi omakehu!), mutta miten se voi pienestä tilkasta huuhteluainetta ja vettä huivi voi tulla niin pehmeäksi ja kauniiksi?? Tahdon itsekin tuollaisen!
Toisaalta, ei tämäkään ole hullumpi, mikä tulossa on:
757765.jpg
Lehmus on hiukan edistynyt tästä ja pääsi kuvaan välityön kanssa. Vaaleansinisestä tekeleestä tulee tämän isoveli, lankana Samos ja Palma, saajana langanvyyhteämisessä innokas poikani :)
Näitä siis jatkamaan, samaten kasvien keräilyä ja langan vyyhteämistä. Palailen taas, kun on jotain kerrottavaa..
Mukavaa alkuviikkoa!