Eilinen ilta ja lähes koko sateinen sunnuntai vierähti sohvaillessa. On meinaan vettä tulla loikottanut tänään täällä länsisuomessa, välillä jopa räntää ja lunta..Välillä piti netissä surffata ja käydä ihastelemassa käsitöitä ja lankoja ja sensellaista juunou, välillä sitten oma käsityö maistui sohvalla. Aloitin jotain uutta, jota olen pohtinut jo jonkin aikaa. Tästä se lähtee..

      
Sain perjantaina jo valmiiksi ensimmäisen parin kynsikkäistä, ja tänään sitten tytär niitä sovitteli käsiinsä, ei oikein kehuja tullut, sanoi ettei taida tälläisiä pitää.. Vaikea oli ottaa kuvaakaan, kovin se on vastahankanen tukemaan äitiliinin harrastuksia, kummallista..

      

Väri näyttää ihan oikealta tiikerijätskiltä :) Lanka on itsevärjättyä luonnonvalkoista seiskaveikkaa ja nelosen bambupuikot, silmukoita 32 ja samaa mallia kuin edelliset.

Seuraavat kynsikkäät tulee kohta perässä, vielä 7 langanpäätä roikkuu, joten ne jäi nyt tästä postauksesta pois. Kuinka se langanpäitten päätteleminen on niin vaikeaa? Tänään päätin, että kun tanssit alkaa niin tämä tyttö (vai täti?) pistää lankoja piiloon, mutta tantsukisa olikin niin jänskä, että muistin käsityön mainoskatkoilla.. Ja muuten, ihan tyhmää, että Vappu ja Jani joutu lähtemään, huonompiakin tanssijoita olis ollu ja Vappu on kyllä iloinen persoona, ihan harmittaa Vapun puolesta, kuten harmitti Merjankin puolesta. Kuka tunnustaa äänestävänsä Kanki-Kaikkosta tai Baletti-Joonasta?  Mikä tanssikilpailu se on, kun tanssitaitoiset häädetään kisasta viikko viikon perään?

Nonii, olipa purkaus.. Nyt meen vähän vielä soffaileen, ja palaan sitte seuraavilla kynsikkäillä ensi kerralla. Tai ehkä lapasia, pääkallotkin on valmiina, mutta langat roikkuu niistäkin vielä..
Olikohan mulla vielä jotain.. ?

AI NIIN, olen lueskellut noita kirjotuksia ja aattelin sitte muistaa pienellä yksivuotispaketilla KUKKAA Soft Side of Life -blogista. Kukan teksti tuntui tutulta, tässä lainauksia häneltä: Itse en ollut erityisen taitava - Kun perustin perheen alkoi tekemään mieli saada käsillä jotain kaunista aikaiseksi. Monesti ne jäivät kesken eikä ollut niin pakollistakaan tarvetta - Olen saanut itselleni harrastuksen, josta en aio vapaaehtoisesti kyllä ikinä luopua  - itselläni on tallessa ja käytössäkin muutama äidin ja mummon tekemä käsityö, joita en ikinä anna pois. Ne ovat todellisia aarteita minulle.

Kiitoksia kaikille kommentoijille, mietin jo jossain vaiheessa, että pitäskö kaikkia muistaa, kun vaikea oli valita, mutta tälläkertaa nyt sitten näin. Ehkä kaksvuotiskekkereillä sitten pidetään arpajaiset.. tai kuka tietää, onko täällä enää ketään kirjoittelemassa vuoden kuluttua :)

Sitä olisi sitten vielä viikko töitä, sitten alkaa talviloma.. Sitä odotellessa, reippaita arkipäiviä kaikille!