Hiekan imurointi ei huvittanut, kuten ei myöskään pitsataikinan leipominen hurjan työpäivän jälkeen. Huvitin sitten itseäni ihanilla sisustusblogeilla, jotka löysin tuossa aikasemmin illalla. Voi että, miten paljon ihania koteja teillä ihmiset on, kauniita yksityiskohtia ja mielikuvitusta niiden kuvaamiseen (katselee omaa, sotkuista, ei-niin-valkoista hävityksen kauhistusta varovasti toista silmää raottaen). Inspiroiduin kaikista ihanista, vanhoista Arabian kahvikupeista ja viimevuosisadan alun potreteista, puhumattakaan ajan patinoimista huonekaluista ym. tavaroista. Harmikseni täällä periferiassa ei ole sellaisia kirppiksiä, mistä moisia löytöjä voisi tehdä. Onneksi mulla on jo hyvä alku, mummolta olen saanut ihanat (kiinalaiset kylläkin) ruusukupit leikkimökkileikkejä varten yli 25 vuotta sitten. Myös vanha arabialainen sokerikko-kermakko -pari on mulle rakas, samaa sarjaa saattaa joku satunnainen kahvikuppi ilman tassia varastosta vielä löytyä.

       

Tälläistä aasinsiltaa pitkin siirrynkin varsinaiseen aiheeseen. Tämä "loki" täyttää tiistaina 8.4. jo vuoden! Juupa juu, pianpa se aika on mennyt.
Varsinaisiin käsityöblogeihin törmäsin siskon avustuksella eräänä toukokuisena iltana vuonna 2006. Siitä siis pikkuhiljaa käsitykseni blogistaniasta, etenkin käsityöblogeista, on laajentunut ja aika pian siskon perässä sitten uskaltauduin vuodattamaan omia juttujani julkisesti. Vuodattaminen on ollut minusta kivaa, tykkään tästä edelleen. Tänne jää mukavasti talteen juttuja omista käsitöistä ja ajatuksista sillä hetkellä, kun muuten päiväkirjan pitäminen ei oikein suju. Omat taitoni eivät edelleenkään niin häävit ole, enkä ole kärsivällinen ihminen käsitöiden suhteen, mutta jotain muutosta tavassani tehdä käsitöitä on vuoden aikana tapahtunut.
Ennen tein esim. sukkaa ja jos se lakkasi huvittamasta tai en ymmärtänyt ohjetta tms. käsityö jäi jonnekin pussinpohjalle kieruttelemaan ikuisiksi ajoiksi, kuten tästä käy ilmi. Nykyisin motivaatio tehdä työ loppuun on kasvanut ja jollei homma suju, purkaminen tulee kerta kerralta helpommaksi. Olen myös opetellut lukemaan ohjeita tarkemmin, mietin osaanko tehdä neuletta niinkuin ohje sanoo ja jaksanko tehdä sen loppuun. Ilmeisesti myös rima omalle tekemiselle nousee koko ajan, sillä huomaan olevani entistä kriittisempi aikaansaadulle jäljelle, vaikka edelleen "kavennan tosta ton silmukan eikä sitä kukaan huomaa ja jos huomaakin, niin sehän on pelkästään merkki käsillä tehdystä työstä" -hömpötystä välillä esiintyy. Ufoja löytyy myös täältä nyt ja tulevaisuudessakin, mutta on pitkäänkin marinoituneita juttuja saatu valmiiksi.
Itseltäni en edelleenkään vaadi ihmeitä, vaan leppoisia hetkiä kutimen parissa. Edelleen tulen tekemään ns. helppoja käsitöitä valmiista ohjeista ja arvostan hirvittävästi naisia, jotka omasta päästä säveltävät neulemalleja, kirjoittavat ohjeita ja julkaisevat niitä. Siinä on myös mun haave tulevaisuutta varten, jos joskus olisi aikaa/tahtoa/kykyä tehdä jotain sellaista, mitä itse tahdon/tarvitsen/osaan ilman ohjeita, pelkästään tekemisen riemusta, kokeillen, edelleen korkeampaa rimaa ylittäen. Lisäksi konkreettisemmin haaveilen ihan itsetehdystä villatakista, palmikkosellaisesta, lämpimästä ja ihanasta. Itseni tuntien, kärsivällisyyttä ei löydy moiseen ihan lähiaikoina, mutta ehkä joskus..

Niin, olen pitänyt tätä blogia ns. päiväkirjana lähinnä itselleni ja kaikki teidän kommenttinne ovat olleet tärkeitä. Olen lukenut niitä mielissäni siitä, että niin moni on uhrannut aikaansa kommentoimalla mun juttujani, monta kivaa tuttavuutta, niin monessa asiassa taitavia naisia on löytynyt kommentointien takaa. Nyt toivoisin tarinoita aiheesta joka käy ilmi seuraavassa kappaleessa. Arpajaisia ei tässäkohtaa järjestetä, sillä kun tuntuu, että ne yhdet ja samat bloggaajat tuntuvat olevan oikein hannuhanhia joille palkintoja pukkaa lähes joka arpajaisista, niin päätin ottaa omiin käsiin palkitsemisen. Joku persoonallisen tarinan kirjoittanut saa pienen, ehkäpä jopa lanka-aiheisen paketin tässä kevään kuluessa täyttämään postilaatikkoaan. Lempivärin voi ilmoittaa, taikka jos on jotain, mitä erikoisesti inhoaa, kannattaa se sanoa ajoissa, pakettia ei vielä ole hankittu..

Eli, koska tänä iltana olen ihastellut ajan patinoimia esineitä, tahtoisin lisää historian havinaa. Mikä on ensimmäinen mielikuvasi käsitöistä? Onko se hetki koulun käsityötunnilta vai mummon pitsiliinan virkkaus keinutuolissa, äiti sovittelemassa kutittavaa neuletta päällesi tai isän tekemä kehto ensimmäiselle lapsellesi? Millaisia ajatuksia se Sinussa herättää tänä päivänä? Onko Sinulla itselläsi käytössä/esillä jokin ajan patinoima, oma tai jonkun läheisen tekemä käsityö? Tai herättääkö jokin itsetekemäsi käsityö eniten ajatuksia tai muistoja? Näistä tälläisistä ajatuksista, positiivisista tai negatiivisista, toivoisin tarinoita, olisi kiva lukea toisten muisteloita.
Tarinoille on aikaa, lauantaihin 12.4. mennessä on varmaan kaikki halukkaat ehtineet kommentoida, ja yksvuotiskahvit juodaan silloin niistä ruusukupeista.

Nyt pitsaa uuniin ja sitten vielä saunaan.. Lauantai-illan jatkoja kaikille!