Reilu kuukausi sitten tein Pirtin Kehräämön karstalangasta Shetland Trianglen. Silloinhan olin kipeänä ja voimistelu nuppineulojen kanssa ei oikein kiinnostanut, joten huivin pingotus jäi sitten odottelemaan päiviä parempia. The työnjohtaja poikkesi lankalauantaina ja kummasteli, kun huivia ei vieläkään oltu pingotettu. Hmm.. tuumasta siis toimeen! Tästä siis lähdettiin:

       

Liisa tuumas, että kyllä tästä joku parimetrinen huivi tulee.. epäilin siihen asti, kunnes viritimme sen mun sängylle. Yläreuna yletti sängyn päästä päähän, eli leveys on kaksi metriä. Korkeuttakin löytyy 105 senttiä joten.. Olen täysin rakastunut!

       
Huivista tuli niin pehmeä ja kevyt. Ihana. Pitsikuvio erottuu paremmin kuin punaisessa, joten tämä on ihana. Päättelykerroksella alkanut tummanruskea väri langassa mielestäni viimeistelee huivin reunan. Se on ihana. Valkoinenkin oli kaunis, mutta tämä on ihana ja tämä jää itselle. Jos jotain negatiivista pitää keksiä, niin nuo sakarat jäi taas vähän vaillinaiseksi, en uskaltanut tarpeeksi venuttaa kun nuppineulat oli muutenkin jo siksakilla. Kattokaa ny itte:

        
       
       
Eikö se nyt ole ihana? Ja kaunis? Anteeks jos hehkutan ja kuvakin unohtui kääntää, mutta tää on varmaan onnistunein käsityö pitkään aikaan :) Ja vielä nättikin.. Ja tytärkin on ihana, kun (kindermunalla lahjottuna, äidin tekemä pipo muuten päässä toim.huom.) suostui poseeraamaan aamupakkasessa. Ja aurinkokin paistaa. Minkäs huivin seuraavaksi aloittaisin..?

Kiitos lankakommenteistanne, tältä ne näyttävät kerällä:

       

Takana Nallea oranssilla ja pinkillä sävytettynä, edessä seiskaveikkaa (tiikeriä jätskin mukaan).

       
Tuo pikkukerä tuntuu kaikkein onnistuneimmalta, kiva petroolin sävy ja harmaa kuultaa silti sieltä läpi. Taaempi taas.. noh.. tilkun perusteella se oli aika epämääräistä, mutta kokeillaan nyt.. Onhan noita vielä, väripusseja..

Näihin tunnelmiin (käpertyy huivinsa kanssa tunteet&tuoksut -ohjelman pariin). Hyvää alkanutta viikkoa toivotellen..