Tämä on pitkä ja naurettava tarina harrastuksesta, kun se ei oikein ole hallinnassa. Suosittelen ainakin kupillista kahvia ja voileipää lukemisen seuraksi.

Juhannuksena tulee kaksi vuotta siitä, kun kuulin pikkuveljen perheestä vauvauutisia. Olin ihan tohkeissani, vauvauutisethan on ihania, eikö vain? Tietysti piti sitten jotain vauvajuttua saada puikoille ja Novitaklubista löytyi ihana ja suhteellisen helponoloinen neulesetti vauvalle. Eikun kauppaan ostamaan pari kerää vaaleanpunaista Woolia, sillä epäilin (lue: olin varma) pikkuruisen tytön kälyn vatsaa asuttavan.
Ensin valmistui ohjeen mukainen pipo, ihan vain mallineuleen testaamiseksi. Sitten puikoille pääsi neuletakki, joka edistyikin mukavasti. Heinäkuussa nitkuttelin neuletakkia kokoon pikkuhiljaa, kunnes lanka ehtyi. Eikun ostamaan lisää lankaa! Fiksuna (?) naisihmisenä nappasin pussista langan vyötteen mukaan, sillä ajattelin, että näiden viikkojen aikana on voinut tulla uusi kuorma lankaa kaupan hyllylle, että pittää saada samaa värjäyserää lisää. Lanka löytyi ja homma eteni, etukappaleet olivat valmiina, kuin myös takakappale ja hiha(t?), olin pingottanut ne ja neulonut 4/5 osaa yhteen, neulonut kaulukseen resorin, kunnes..
Työkaveri tuli kyläilemään, ja tietenkin esittelin hälle hienoa neuletakkia. Työkaveri sanoi: hassusti valo muuttaa noita värejä, ihan kuin kaulus ja hiha olisi eri väristä lankaa mitä varsinainen takkiosuus. Ihmeteltiin takintekelettä yhdessä, pikkuhiljaa pieni pelko nousi jostain takaraivosta, eikö langat olleetkaan samaa värierää?
Työkaverin lähdettyä tyhjensin pussin, missä langat ja vyötteet olivat. Löytyi pari vyötettä irrallaan, yksi kerä, missä vyöte tungettu kerän sisään ja yksi kokonainen kerä. Ne kaksi irrallista vyötettä oli eri värjäyseränumeroa, eli nähtävästi ne ensin ostetut langat. Se oli täysin sattumanvarainen juttu, kumpi vyöte tuli mukaan kauppaan toisella kerralla. Täytyy myöntää, ettei tullut edes mieleen, että värierät voisivat vaikuttaa.. mutta niinpä kävi. Muutama voimasana taisi päästä, kypsyin täysin tekeleeseen ja jätin koko homman.
Neuletakin tekele odotti toista hihaansa muutaman kuukauden, sitten syntyi vauva, ja neuletakki lykättiin keskeneräisenä kaappiin pois silmistä. Vauva taisi saada kaupan tuliaisia..

   
Tämä siis oli lähtötilanne kun jostain syystä takkitekele tuli kaapista vastaan. Ajattelin sitten, että kun tässä nyt sairaslomalla ollaan, niin tempasempa tuonkin tuosta loppuun, etsin hihan ja kiinnitän sen. Mutta, yllätys yllätys, sitä toista hihaa ei ole missään! Siivosin ohimennen yhden kaapin hihaa etsiessäni, eikä sitä yksinkertaisesti löydy. Noh, täällähän siitä jo mainitsin, kerroin myös, että löysin lankaakin nöttösellisen. Ei muutakuin hihaa puikoille.

Voittehan arvata, että kun tämä nyt kerran on sellainen ö-luokan projekti, että kaikki menee putkeen, lanka ei tietenkään riittänyt. Yksi neljän kerroksen mallikerta ja päättelyt jäi puuttumaan langan loppuessa. Mitäs sitten..? Kompattuani lankakoreja löysin melkein täyden kerän samaa possunpunaista woolia. Enää en jaksanut miettiä, mitäs erää tämä lanka on ja mistähän sekin on tullut, kun oli ihan eri paikassa, mitä muut wool-langat vaan hiha loppuun ja kiinni villatsuun. Mielentila: ihan sama, kait se sitten jonnekin johkaantuu.. Eihän ollut yllätys sekään, että vaikka miten yritin löysästi päätellä hihan, liian tiukkaan sekin meni. Mutta kun alkaa ottamaan niinpaljon päähän mokoma, että valmiiksi teen vaikka mikä olisi :) Ei näin vaikeeta vauvan villatakkia olekaan!
Puuttuvaa hihaa kiinnittäessäni kävin välillä päivätorkuilla ja kun tulin virkistäytyneenä takaisin, jatkoin hommaa.. Pyörittelin villatsua, ihmettelin, että eikös siitä sitten ollutkaan tämän enempää enää tekemättä, ompelin toisessa kainalossa olleen reiän umpeen ja olin tyytyväinen itseeni. Mutta voi äiti, se hiha mitä olin kiinnittämässä olikin se TOINEN hiha.. Todella, ö-luokkaa..
Noniin, langanpäät on piilotettu ja tadaa:

   

Se on siinä, eli 50-senttinen neuletakki ja pipo Novitaklubista, puikkoina kait kolmoset ja kolmepuolikkaat tavispuikot, lankana Novitan Wool. Noi lapasten virkaa tekevät on ilman peukkua, puikkoina Prymin kolmosen sormikaspuikot sillä joku on vienyt multa yhen eebenpuikon!
Itse näen vieläkin tuossa ne värierot, oikea hiha on eri värinen kuin takkiosa, vasemmassa (eilen neulotussa) hihassa viimeinen mallikerta näkyy eri värisenä.
Hain tyttären BeibiBörnin poseeraamaan takissa, hälle se taitaa olla vähän suuri:

          
Mutta tehty mikä tehty. Napit puuttuu vielä, sillä vaikka tilautin Tampereelta ihanat helminapit, en niitä virittänyt tähän, sillä idea itää edelleen.. ;)
Ja sitten vielä yks kuva:

   

.. niinku näette, sitä perkeleen lankaa on vieläkin! Ehkä siitä tulee vielä pikkusukat samaa mallia, ehkä poltan sen saunan pesässä.. saa nyt nähdä.

Niih, vauva olikin sitten poika, nyt jo lähes puolitoista vuotias, reipas miehenalku :)
Loppuyhteenveto: * malli oli kiva
                            * ohje oli helppo
                            * valmista voisi tulla nopeastikin, jos..
                            * valmis työ on nätti, vaikka..
                            * ostan neutraalin langan, jos..

Seuraavan vauvaneuleen kanssa olen viisaampi, ostan kaikki langat kerralla ja tästä oppineena tarkistan aina värjäysnumerot, kun ostan enemmän kuin yhden kerän lankaa. Eli, vaikka tämä tekele kuuluukin luokkaan Ö, seuraavan vauvauutisen aikoihin saatan harkita samaa mallia vol. 2.